Työelämämietteitä

Heipsan!

Työt ovat vähentyneet -samoin koulutyö. Vihoviimeiset kurssit ovat olleet mielenkiintoisia, mutta suhteellisen vähän läsnäoloa vaativia. Syksyni on siis ollut aika helppo. Tottuneena stressaamaan ja säntäilemään paikasta toiseen, on ollut vaikea tottua löysempään rytmiin. Pääni on kaivannut haasteita, joita ei kotisohvalta saa. Alkusyksyn haasteena toki oli työharjoittelupaikan löytäminen, mutta sen jälkeen olen ollut vähän ahdistunutkin kaikesta vapaasta ajasta. 

Olen kovin kiinnostunut oman kutsumukseni löytämisestä ja merkityksellisestä työstä. Somessa törmää jatkuvasti enemmän sellaisiin tarinoihin, joissa työstä on lähdetty, koska sillä ei ole koettu olevan tarkoitusta (tai työn tarkoitus on ollut esimerkiksi tehdä jollekin muulle enemmän rahaa). Tässä piilee mielestäni tulevaisuuden työn suunta. Ihmiset haluavat tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Miksi ja mitä varten ovat ydinkysymykset. Kaiken voi kyseenalaistaa. 

”Ei ihminen tarvitse koulutusta vastaavaa työtä, vaan omaa intohimoaan.” - Lauri Järvilehto

Minulla on käytännössä kaikki vielä työurani suhteen avoinna, joten on mielenkiintoista tiedostaa asioita, joita itse pidän työssä tärkeänä. Kun ajattelen asiaa, niin ehkä alan tiedostamattani hakeutua sellaisten asioiden äärelle ja toimia niiden mukaisesti. 

• haluan nauttia työstäni, mielekkyys ja mielenkiintoiset tehtävät, flow-kokemukset
• haluan että työni on merkityksellistä sekä itselleni että parhaimmassa tapauksessa yhteiskunnalle tai yksilöille
• hyvä työyhteisö ja yhteisöllisyyden tunne
• kehityn ammatillisesti
• projektiluontoisuus / useita eri työnantajia samaan aikaa / etätyö / freelancer / verkostot
• eettisyys ja rehellisyys esim. viestintätyössä
• minimalistinen näkökulma, voiton tavoittelu ei olekaan kaiken ydin vaan riittävyys/sisältö/kestävyys (henkisesti ja ekologisesti)

Olen muhitellut ajatusta vapaaehtoistyöstä tai jostain eettisestä järjestötoiminnasta. Opinnäytetyönäkin kiinnostaisi kirjoittaa ja tutkia eettistä viestintää yrityksen näkökulmasta, erityisesti vaikka sosiaalisessa mediassa. Olen kuitenkin ihmisläheinen tyyppi, joten haluaisin lähestyä asioita inhimillisestä näkökulmasta. 

Onkohan tällaisiä työpaikkoja olemassa, vai haaveilenko jostain mahdottomasta yhtälöstä? 

Om oss

Janoava mieli 
Kaipaavat silmät
Kipeää kaipuuta

42 tai 17 yli
Tulee vastaan syli
Meidät aina erottaa

Iloa kuplii hyvää 
Peruna ja leppäkerttu
Naurua täynnä suu

Sanat loppuu
Kuristun kun ovi käy
Tukehdun tähän tunteeseen

Olisitpa sä tässä
Olisitpa sä lähellä
Olisipa meillä enemmän aikaa

En uskalla sanoa 
Toivoa ääneen
Ehkä jonain päivänä
Sinun ei tarvitse lähteä

Minimalistisia periaatteita työelämässä

Kuulun Y-sukupolveen (vuosina 1980-1995 syntyneet), jonka suhde työhön on merkittävästi erilainen, kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Voisin väittää, että "meille" tietynlainen urakeskeisyys ja vakituisen työpaikan turva ei ole merkittävää osa työsuhdetta. Osana tähän syynä on työelämän muutokset, kuten teollisuuden alojen loppuminen Suomessa ja työnatajien suosima pätkätyö -trendi. Meille ei välttämättä ole mahdollista luoda elämänmittaista uraa yhdessä yrityksessä, toisaalta se ei ole meille edes mieluista.

Y-sukupolvi haluaa tehdä merkityksellistä työtä. Merkityksellisyydellä tarkoitetaan sekä henkilökohtaista merkitystä, yksilöllisesti tyydyttävää työtä, että yhteiskunnallisesti merkittävää "työtä jolla on tarkoitus". Tämä on länsimaissa mahdollista, koska meidän henkiset ja fyysiset resurssimme eivät kulu hengissäpysymistaisteluun. Voimme hyödyntää oman energiamme siihen, että käytämme oman potentiaalimme toisia hyödyttävällä tavalla. 

Vaikka meillä on tähän ideaaliin tilanteeseen mahdollisuus, harva työelämässä toimivista kuitenkaan harjoittaa omaa kutsumuksellista itseään. Uskallan väittää, että raha pyörittää useampia meistä. Tyydymme siihen, että teemme työtä vain saadaksemme rahaa ja elääksemme vapaa-ajallamme nk. "oikeaa elämää". Jos maksimiinsa tehokkaaksi ja taloudelliseksi trimmatulta duunilta jaksamme. Työ kuluttaa meidät fyysisesti sekä henkisesti niin loppuun, että emme jaksa edes unelmoida mistään muusta. Emme näe metsää puilta, kunnes seinä tulee vastaan, jos silloinkaan. 

Yhteiskuntamme on rakentunut jatkuvan kulutuksen varaan. Se on sekä ekologisesti kestämätöntä, mutta myös henkisesti rapauttava suunta elää. Jokainen meistä tietää sen materiahaluamis - tyhjiön, joka ei ikinä täyty. Käytämme koko elämämme siihen, että saisimme lisää ja enemmän. Mitä enemmän meillä on, sitä isompaa tarvitsemme ja sitä kalliimmaksi omistamisemme käy. Haluamme omakotitalon, koska tavaramme eivät enää mahdu kerrostalokaksioon. Maksamme vuokraa varastoista, joissa vanhat kamamme lojuvat. Oletko koskaan ajatellut, paljon sinulla on rahaa kiinni kaikessa omaisuudessasi? Eikö olisi tyydyttävämpää maksaa vain siitä, mitä käyttää ja omistaa se mitä todella tarvitsee? Tiedät kyllä, mitä tarkoitan.

Sama pätee suhteessa työntekoon. Jos rakastaa näpertää puutarhassa, miksi haluaisi olla ison yrityksen henkilöstöjohtaja. Vain rahan ja vallanko takia? 
Entä jos raha olisi vain väline, jonka avulla tehdä rakastamaamme työtä ja tällä tavoin elää palkitsevaa elämää. Tekemällä omaa kutsumustaan vastaavaa työtä, jolla ansaita riittävästi rahaa. Ei ole väärin myöskään rikastua, mutta idea olisi se, ettei itse rikastuminen ole työn motiivi.

Minimalistiseen työntekoon kuuluu, että kun meillä on riittävästi, emme tarvitse enempää. "Kun tiedät mitä todella tarvitset, sinulla ei ole mitään ylimääräistä." 

Kutsumuskartta

Ollessani sairaslomalla minulla oli loputtomasti aikaa pörrätä yhteisöllisessä atk:ssa. Törmäsin erään tv-ohjelman kautta Lauri Järvilehdon  Upeaa työtä! -kirjaan. Lainasin tämän opuksen heti kirjastosta ja aikatauluni salliessa olen sitä lueskellut. Heti alkusivuilta, kirja on ollut helppolukuinen, ja siitä virtaa jotain ihmeellistä positiivista motivaatiota työhön ja muuhun tekemiseen. 

Kirjassa opastetaan oman kutsumuksellisen työn löytämiseen. Työ on kirjassa jaoteltu tekomotiivien tapaan kolmeen: urakkatyötä tehdään pelkästään palkkion takia puhtaasti raha mielessä, uratyötä taas tehdään saavutusten/statuksen takia, mutta kutsumuksellinen työ antaa yhteyden johonkin itse tekijää suurempaan, siinä saavutetaan hyödyllinen flow-tila. 
Kestävä kutsumuksellinen työ tarkoittaa siis, että vapaus ja aikaansaaminen synnyttävät jotain arvokasta myös toisille. 

Järvilehto esittelee kirjassaan itse keksimänsä menetelmän, kutsumuskartan. Sen ideana on selvittää, kuinka sinusta voi tulla paras mahdollinen sinä. "Kutsumuskartta kertoo sinulle, kuka sinä oikeasti olet: mitä sinä tekisit, jos kukaan tai mikään ei rajoittaisi sinun elämääsi."

1. Kirjoita ylös kaikki sellaiset toimet, joita teet niiden itsensä takia. 
2. Pisteytä toimet yhdestä kolmeen:

1. toimet, joita et saa tehdä juuri lainkaan tällä hetkellä
2. toimet, joita saat tehdä mutta tekisit mielelläsi lisää
3. toimet, joita saat tehdä juuri niin paljon kuin haluat

3. Seuraava askel on ottaa selville, miten voisit oman kutsumuskarttasi avulla synnyttää tilanteen, jossa jokainen kohta listalla saisi arvosanan kolme. Kutsumuskartan pohjalta voit muokata työhön ja harrastuksiin suuntautuvia toimia mielesi mukaan. 

Esimerkiksi: lukeminen, autoilu, esiintyminen --> autoilun opettaja tai rekkakuski, joka tullijonossa harrastaa kirjallisuutta.

Minun kutsumuskarttani (satunnaisessa järjestyksessä):

• valokuvien ottaminen 2
• rauhallinen kävely 3
• lehtien selailu 2
• leikekirjan teko 1
• kirjoittaminen 2
• kosmetiikan kokeilu 1
• siivous/järjestely/karsiminen/minimalismi 2
• blogien lukeminen 3
• kirjojen lukeminen 1
• keskusteleminen 1
• ideointi 2
• keksiminen 1
• eläinten kanssa oleminen 1
• suunnittelu 2
• runot 1
• hajuvesien tuoksuttelu 1
• musiikkikeikat 1
• ystävien näkeminen 2
• elokuvat 2
• kirpparit/vintage/vanhat putiikit  1
• taiteen katselu 1
• historian lukeminen 1
• vanhat kuvat / lehdet 1
• kahviloissa viipyily 2
• hetkessä nautiskelu 2
• pyykin peseminen/ tekstiilien hoitaminen 2
• neulominen 1
• laulaminen 1
• medioiden selaaminen tiedonhakutarkoituksessa/yhteiskunnallisista asioista selvillä oleminen 1
• sosiaalinen media 3

Huomasin, että listan tekeminen ei ollut kauhean helppoa. Mutta idea onkin keksiä asioita, joiden tekemistä rakastaa, huolimatta siitä onko niissä kauhean hyvä. En ehkä näe metsää puilta, sillä päähäni ei tule mitään ideaa, kuinka noita voisin hyödyntää ammatillisesti. Ehkä sellaisen päätelmän voisi tehdä, että minulle ei välttämättä sovi työskentely lasikopissa 8-16, vaan haluan olla vapaa ja osittainen etätyö kuulostaisi erittäin hyvältä. 

Millaisia asioita kirjoittaisit omaan kutsumuskarttaasi?

Lähteet: Järvilehto.L. 2013. Upeaa työtä! Tammi. Helsinki

Järvilehto Hehku -ohjelmassa http://areena.yle.fi/tv/1832088

Fresh and clean

Välillä on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Ottaa esiin tyhjä paperi ja antaa sen täyttyä raikkaalla ja selkeämmällä viivalla. Tämä on käsialaharjoitukseni, joka alkaa nyt uudelta sivulta. Vanhoilla menetelmillä, mutta tuoreemmalla sisällöllä. Tämä on kuin juuri pesty lakana, puhdas käsipyyhe ja imuroitu koti. Mukava kutsua vieraita ja kehtaa näyttää äidillekin. Vanha blogini saa olla ja elää omaa aikaansa. Kuten joskus päiväkirjakin on vaihdettava uuteen painokseen, on nyt blogin numero kaksi vuoro. Tarina siis jatkuu. 

Koska rakastan kirjoittamista ja olen useimmiten tunteiden vietävänä, saattaa mukaan mahtua niin muutama aivopieru kuin huumorinkukkanenkin. Älä epäröi liittyä joukkoon, tervetuloa.