Opiskelijana joutuu lähes päivittäin kyseenalaistamaan tulevaisuutensa ja oman tulevan ammattinsa. Koko maailma on avoinna, mutta mikään ei ole varmaa. Saadakseen itselleen työtä, pitää olla kuin Talvisodan taisteluhenkeä ja rehtiä mieltä. Itse en ole koskaan saanut yhtäkään työpaikkaani suhteiden avulla. Tästä syystä juuri verkostoituminen tuntuu vähän teennäiseltä ajatukselta. Olen sitä mieltä, että menemällä tilanteisiin omana itsenään löytää todennäköisimmin ne oikeat ja itseä hyödyttävät kontaktit. Verkostoitumis- ja työnhakumessuillakin kävijän kannattaa muistaa, että jalkaa ei tarvitse tunkea jokaisen oven väliin.
Minulla on aika paljon ikätovereita työtä vailla. Suomessa ja koko Euroopassa olemme aika päiviä sitten todenneet, että työttömiä ja syrjäytymisvaarassa olevia alle 25-vuotiaita on aivan liikaa. Samaan aikaan otsikot huutavat nuorten puuttuvista työelämätaidoista. Niissä leimataan tulevaisuuden veronmaksajat laiskoiksi, uusavuttomiksi ja liian valikoiviksi. Ristiriitaista on se, että nuorille ei ”paskaduuni” kelpaa ja se, että työttömiä nuoria on niin valtavasti. Usein ne, jotka näitä soraääniä päästävät unohtavatkin, ketkä tämän sukupolven on opettanut vaatimaan itselleen parempaa. Jos ei ole oikeita suhteita, pitää olla paras, tai ainakin uskoa olevansa.
Itse valitsemissaan duunikengissä on paljon mukavampi seistä. On vaan kivempaa voida valita kuin joutua tyytymään. Yrittäjänä saa valita. Yrittäjyys on kuitenkin peikko, jota me nuoret pelkäämme, minäkin. Yrittäjyys on yksi hyvä vaihtoehto saada itselleen parhaiten istuvat duunikengät. Ei tarvitse olla Tuhkimo kokeillakseen, vain vähän rohkea. Sillä työmme ei määritä meitä ihmisinä, mutta voimme itse määrittää työmme. Siitähän yrittäjyydessä pohjimmiltaan on kyse.
Teksti julkaistu Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan Lamkooma -lehdessä 2/2013
Teksti julkaistu Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan Lamkooma -lehdessä 2/2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti